Ocean Globe Racen toinen legi on ollut käynnissä hieman yli kaksi viikkoa. Ensimmäisen legin champagne sailing auringonpaisteessa on jäänyt taakse ja menossa on kova työntö kohti Aucklandia. Vene ja sen miehistö joutuvat todelliseen testiin vaativalla etapilla. Mutta, mitä miettii vielä vuoroaan kotisohvalla odottava etappipurjehtija?
Pimeänä marraskuisena maanantai-iltana (20.11.23) Spirit of Helsingin miehistön pohjoisin jäsen Jyrki Korhonen vastaa puhelimeen leppoisalla kempeleläisellä tyylillään. Lumi on maassa ja talvi on tullut jäädäkseen pohjoisen pääkaupungin kupeeseen. Vaikka yrityksen asioiden hoitaminen kuntoon ennen tammikuista lähtöä Aucklandiin vaatii ponnisteluja, on Jyrkin mieli vahvasti veneen kannella muun miehistön kanssa.
”Kyllä on välillä raastavaa seurata menoa puhelimella, kova on polte olla mukana”, Jyrki summaa naurun säestyksellä.
Jyrki oli Southamptonissa viisi päivää ennen lähtöä laittamassa venettä muun miehistön kanssa lopulliseen kuntoon. Tekemistä oli paljon ja veneen ensimmäinen lastaus vaati päivän tunnit aamusta iltaan. Tunnelma laitureilla ja tapahtumakeskuksessa oli hieno. Kaikki purjehtijat kansalaisuudesta riippumatta olivat samaa porukkaa. Jokaisen tähtäin oli merellä ja kaikkien kanssa oli helppo tulla juttuun. Saattoveneessä oli upea tunnelma. Mukana olivat myös Jukka Hopearuoho, Antero ”Ata” Kaukonen, Johanna Bruun ja Tapani Holmén. Sitten koitti lähtö ja sen mukana tuli käsinkosketeltava haikeus. Oma tiimi katosi horisonttiin ja seuraavan kerran tavattaisiin vasta Aucklandissa ensi vuonna.
Ensimmäisen legin voitto ei tullut Jyrkille suurena yllätyksenä. Se kohotti kuplivaa odotuksen tunnetta entisestään. Pikaiset yhteydet tiimiin nostivat hymyn huulille, mutta miehistön Teams -kokouksissa keskittyminen oli jo tulevissa koitoksissa. Mitä edemmäksi kisa on edennyt, tulee Jyrkin Leg 3. lähemmäksi ja lähemmäksi. Mutta ei tarpeeksi nopeasti. Pitäisi jo päästä. Maltti on valttia, mutta välillä sitä on hankala saada esille. Varustelistakin on edellisenä viikonloppuna tulostettu ja pakkaaminen on aloitettu. Ainakin henkisesti. Puheesta on helppo kuulla, että Jyrki siirtyisi nyt mielellään liikkuvaan veneen kyytiin, jos Kippari Paavoseppä kysyisi Lähekkö nää völijyyn?
Nyt käynnissä olevaa legiä Jyrki seuraa tiiviisti päivittäin, mutta tiedostaa samalla, ettei voi vaikuttaa asioihin merellä. Sijoitukset elävät ja vene etenee. Tärkeintä on, että vene ja miehistö pysyvät ehjinä ja perille tullaan niin kovaa kuin mahdollista.
”Luotto on täysi 100 % siihen, että he tekevät veneessä parhaat ratkaisut jokaisessa tilanteessa”, Jyrki toteaa.
Aucklandiin Jyrki siirtyy tammikuun alussa. Kohteessa jää aikaa reilusti asettautumiseen ja veneen huoltamiseen ennen kolmatta legiä. Samalla veneeseen astuu myös muita uusia purjehtijoita, joista osan kanssa Jyrki on purjehtinut myös ennen. Se tuo hyvää fiilistä, eikä kisan keskelle hyppääminen jännitä. Jyrki tietää tuovansa veneeseen rehtiä tekemisen meininkiä ja aitoa iloa hurtilla huumorilla höystettynä. Ennen sitä on vielä perheen vuoro ja joulunvietto lomalla Kanariansaarilla. Sen jälkeen henkinen kompassi osoittaa kohti Kap Hornia.
Mutta päättyykö matka osaltasi Punta del Esteen?
Hieman kiertelevä vastaus kertoo, että lopullista sinettiä asialle ei ole laitettu. Optio on olemassa ja saattaa olla, että loppusuoran houkutus käy liian kovaksi. Ja tottahan on myös, että Southamptonista lento Ouluun on lyhyempi kuin Punta del Estesta.
Blogin kirjoittaja Jussi Evinsalo on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, jolla merisuola virtaa suonissa usean sukupolven perinnön ansiosta. Jussi on toisen polven veneilytoimittaja, jonka isä (Seppo Evinsalo) on ollut kuvaamassa Fazer Finlandin lähtöä Portsmouthissa 1985. Isä ja poika, saman aallon harjalla. Jussi on seurannut ja tulee seuraamaan Spirit of Helsingin matkaa kohti lähtöviivaa ja lopulta pallon ympäri. Lopputuloksena on Spirit of Helsingin tarina, joka jo nyt on lukemisen arvoinen.
