Tuuli puhaltaa kovaa. Toinen toistaan korkeammat aallot täyttävät horisontin. Veneen ajaminen vaatii voimia ja koko vahdin on oltava skarppina joka sekunti päivin öin. Se ei onnistu kurnivalla vatsalla. Onneksi siitä ei ole tarvinnut huolehtia Spirit of Helsingillä.
Nyt eletään perinteisiä välipäiviä joulun ja uudenvuoden välillä. Suurin osa veneistä on puolivälin parkissa Aucklandissa. Explorer ja Sterna ryskäävät vielä merellä. Miehistöt ovat viettäneet jouluaeri puolilla palloa. Varmaa on se, että jokainen on nauttinut olostaan täysin siemauksin rakkaiden ihmisten ja herkkuja notkuvien pöytien äärellä. Ehkä vielä siivu kinkkua ruisleivän päälle.
Mutta, miten on merellä? Kumiseeko vatsa jatkuvasti tyhjyyttään ja ovatko purjehtijat posket lommoilla etappisatamissa? Ei todellakaan. Siitä on huolen pitänyt kuukausia kestävä suunnittelu ennen starttia ja vastuuhenkilöiden ihailtava sitoutuminen ruokahuollon onnistumiseen. Spirit of Helsingin ruokavastaavana on häärinyt Kai Ylikangas, joka itse oli purjehtimassa 1. legillä. Ravintolakokin taustalla operoiva Kai otti tehtävän mielellään hoidettavakseen ja suhtautuu siihen asiaankuuluvalla tarkkuudella.
”Aloitimme suunnittelun yhdeksän kuukautta ennen starttia ja vauhti kiihtyi loppua kohti”, Kai muistelee.
Kokkina Kai ei veneessä ollut, vaan katsoi päältä, että kaikki sujui suunnitelmien mukaisesti. Ruoan valmistus tapahtuu veneessä erikseen sovitun rytmin mukaisesti. Keliolosuhde vaikuttaa siihen, pystyykö esimerkiksi hellaa käyttämään. 1. legillä olosuhde ei juurikaan vaikuttanut keittiön toimintaan ja lista saatiin vietyä läpi lähes ilman muutoksia. Eikä hävikkiäkään juuri syntynyt.
”Legin lopulla syötiin aika paljon tölkkiruokaa, vaikka Ikean lihapullia oli vielä pakkasessa”, Kai tarkastelee muistiinpanoistaan.
Eikä ole ihme, että lihapullia oli vielä jäljellä. Kain kertoman mukaan kippari Jussi Paavoseppä tyhjensi Southamptonin Ikean pakastealtaan kana -ja lihapullista. Yhteensä niitä pakattiin veneeseen 72 kiloa. Toivottavasti Jussi muisti näyttää Ikea Family -korttia.
Kai tietää sen kokemuksesta, että hyvän fiiliksen taustalla on usein riittävä ja maistuva ruoka. Energiansaanti on yksi asia, mutta ruoan maistuvuus on yhtä tärkeää. Purkkiruokaakin voi tuunata pienillä muutoksilla entistä maistuvammaksi. Kalorimäärät hiilihydraattien ja proteiinin osalta ontaulukoitu riittävällä tarkkuudella. Sopassa on kuitenkin monta liikkuvaa osaa ja kulutukseen vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi sää. Mitä vaativampi sää, mitä enemmän joudutaan valvomaan, sitä suurempi on kulutus. Nälkäisenä ei kenenkään tarvitse kuitenkaan olla.
”Jos nälkää jää, riittää veneessä välipaloja riittävästi”, Kai kertoo.
Välipalojen lisäksi kaappeihin on kätketty myös herkkuja, joita ei koskaan taida olla kuitenkaan riittävästi. 1. legille veneeseen ladattiin 30 kiloa keksejä, karkkia ja suklaata. Osa miehistöstä taisi matkan aikana saada jopa karkkilakon osakseen. Laivahiiret kyllä löytävät kätköt, tiedän sen kokemuksesta.
Satamakaupunkien tarjonta vaikuttaa paljon siihen, miten suunnitelmat saadaan toteutettua. Helsingistä tuttua tukkukauppaa ei tahdo kaikkialta löytyä ja tarvikkeiden perässä juokseminen on melkoinen kolmen päivän spurtti. Saatavuus määrittelee veneen ruokalistan lopullisesti. Lisäksi 2. legillä piti ottaa tarkkaan huomioon Uuden Seelannin tarkat maahantuontisäädökset. Ruokahuollossa on todellakin monta kokkia sekoittamassa soppaa.
Ateriamajurin viestikapula siirtyi Kailta Kapkaupungissa Antero ”Ata” Kaukoselle. Ata siirtää kapulan eteenpäin Aucklandissa Tapani Holménille ja viestin tuo maaliin Jukka Hopearuoho. Koko tiimi on hyvin valmistautunut tehtäviinsä. Alkuperäistä suunnitelmaa pyritään monistamaan mahdollisimman tarkasti, mutta tarjonta määrittelee lopputuloksen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pätee tässäkin asiassa. Spirit of Helsingillä ei nälkää nähdä ja herkkusuutkin pysyvät tyytyväisinä.
Seuraava legi starttaa Aucklandista kohti Punta del Estea 14.1.2024 ja aika näyttää, millä eväillä laiva on lastattu.
Jussi Evinsalo
Blogin kirjoittaja Jussi Evinsalo on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, jolla merisuola virtaa suonissa usean sukupolven perinnön ansiosta. Jussi on toisen polven veneilytoimittaja, jonka isä (Seppo Evinsalo) on ollut kuvaamassa Fazer Finlandin lähtöä Portsmouthissa 1985. Isä ja poika, saman aallon harjalla. Jussi on seurannut ja tulee seuraamaan Spirit of Helsingin matkaa kohti lähtöviivaa ja lopulta pallon ympäri. Lopputuloksena on Spirit of Helsingin tarina, joka jo nyt on lukemisen arvoinen.
